Access Keys:
Skip to content (Access Key - 0)
Kirjaudu sisään (Access Key - 5)

Tietotekniikan oppiminen on arpapeliä

Lasten, nuorten, työikäisten ja ikäihmisten tietotekniikkataitojen heikkous on yllättänyt suomalaiset. 1990-luvun tietoyhteiskunnan edelläkävijät ovat pudonneet parissakymmenessä vuodessa jalustalta.

Edes kaikki diginatiiveiksi kutsutut suomalaiset nuoret eivät kykene käyttämään tietokonetta työvälineenä, ja nuorten luottamus omiin tietoteknisiin taitoihin on laskenut vuosisadan alusta lähtien.

Miten nuoret voisivat luottaa taitoihinsa, kun niitä ei ole heille missään opetettu? Tieto- ja viestintätekniikkaa ei opi käyttämään itsestään!

Tietotekniikan opetus on valinnainen aine, jota kunnat voivat halutessaan tarjota peruskoulun yläluokilla. Mitään velvollisuutta tietotekniikan opettamiseen kunnilla ei kuitenkaan ole.

Tietotekniikan käyttöä ei opita edes muun koulutyön ohessa. EU komission teettämän selvityksen mukaan Suomen kouluissa käytetään tietotekniikkaa opetuksessa vähemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Sen sijaan Suomen koulujen laitekanta on hyvä. Niitä laitteita ei vaan käytetä.

Mitä POPS sanoo?

Helpotusta tilanteeseen on toivottu Opetushallituksen valmistelemasta perusopetuksen opetussuunnitelmasta. Uuden opetussuunnitelman luonnoksesta tietotekniikan opetus puuttuu kuitenkin kokonaan. Tietotekniikkaa ei mainita edes kunnille vapaaehtoisena valinnaisena aineena. Sen sijaan tieto- ja viestintätekniikasta on tehty yksi seitsemästä ns. laaja-alaisesta osaamisalueesta, joita käsitellään varsinaisten aineiden tunneilla.

Esimerkiksi peruskoulun yläluokkien äidinkielen tekstin tuottamista käsittelevillä tunneilla tieto- ja viestintätekniikkaa opittaisiin osana oppilaiden positiivista suhtautumista kirjoittamiseen (tavoite 5), mutta ei osana kirjoittamisen sujuvoittamista ja monipuolistamista (tavoite 6).

Kenen on jaettu vastuu?

Laaja-alainen osaamisalue kuulostaa samalta kuin integroitu opetus, jonka avulla tietotekniikkaa yritettiin 1990-luvulla opettaa muiden aineiden yhteydessä. Integroitu opetus epäonnistui, koska vastuu tietotekniikan opetuksesta oli jaettu koulun kaikkien opettajien kesken eli vastuussa ei ollut kukaan.

Jos opetussuunnitelmaluonnos hyväksytään sellaisenaan, suomalaisten lasten ja nuorten tietotekniikan oppiminen on myös jatkossa kunkin koulun oman opetussuunnitelman sekä rehtorien ja opettajien oman aktiivisuuden varassa.

Olisi arpapeliä, saisiko lapsi tieto- ja viestintätekniikasta hyvät ja kattavat tiedot ja taidot. Tai avaisiko hän tietokonetta lukuvuoden aikana kertaakaan. Lapset joutuisivat eriarvoiseen asemaan, sillä ilman tietotekniikan käyttötaitoja ei pysty opiskelemaan eikä työskentelemään. Ilman tietotekniikkaa ei selviä nykyajan työelämässä. Ilman perustietoja ei pysty edes opiskelemaan, sillä yhä suurempi osa oppilaitoksista edellyttää jatkuvaa tietokoneen käyttöä.

Taitoja vai taikuutta?

Tietotekniikka ansaitsisi oman opetussuunnitelmansa ja omat oppituntinsa. Tieto- ja viestintätekniikan käyttötaidot ovat tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja, ja tietotekniikan ymmärtäminen ja algoritminen ajattelu ovat tietoyhteiskunnan yleissivistystä. Niiden oppimista ei saa jättää sattuman varaan.

Ilman tieto- ja viestintätekniikan ymmärtämistä me emme voi ymmärtää teknistyvän yhteiskunnan toimintaa ja pysty olemaan sen täysivaltaisia jäseniä. Tai Arthur C. Clarken sanoin: ”Riittävän edistynyttä tekniikkaa on mahdotonta erottaa taikuudesta.”

Jos emme halua tulevaisuuden Suomen vaikuttavan lapsistamme Tylypahkalta, heidän on opittava ymmärtämään käyttämänsä tekniikan toimintaa.

Jyrki J.J. Kasvi, TIEKEn tutkimus- ja kehittämisjohtaja

Uutisten pääsivu
Aiheeseen liittyvät uutiset
Lähetä linkki sivusta: